Maretin ensimmäiset muistot myllystä liittyvät Sörnäisiin; rakennuksen seinässä olleeseen, tuolloin harvinaiseen, valaistuun myllärin hahmoon. Ja Lapset mukaan töihin -päivään, jota toteutettiin jo 60-luvun alussa Helsingin Myllyllä. 

– Olin kouluikäinen, kun ennen kesälaitumille muuttoa isä otti meidät joka kevät päiväksi myllylle. Veljieni Arnon ja Erikin kanssa odotimme aina kovasti tuota päivää, kun pääsimme laskemaan spiraalimaisen jauhosäkkien lähetysradan myllyn 7. kerroksesta alas maan tasolle. Tyhjän kangassäkin päällä kiiltävällä puuradalla mentiin ympäri ja ympäri. Yhtään ei pelottanut: jännää se vaan oli ja huippuhauskaa, muistelee Maret.

”Päivällispöydässä keskusteltiin Myllyn asioista päivittäin”

Perheyrityksissä osakkaat kokoustavat usein, niin epävirallisesti kuin virallisestikin. Maretin lapsuudenperheessä päivällinen syötiin yhdessä lähes poikkeuksetta, vaikka isä teki paljon töitä. Ainoana perillisenä isä oli mylläriopintojen jälkeen ottanut perheyrityksen johtoonsa. 

– Niin pitkälle kun muistan, vanhempani keskustelivat Myllyn asioista päivittäin. Myöhemmin myös me lapset osallistuimme keskusteluihin. Me kasvoimme Myllyn kanssa, ja Mylly kasvoi meidän kanssamme, kiteyttää Maret.

Lapsuudenperheessä isoisän ja isän eestiläinen tausta oli hyvin merkityksellinen. Sekä perhe-elämän että Myllyn kivijalkana vaikutti se, mitä veljeksille ja sukulaisille tapahtui, kun Venäjä miehitti Viron.

Nyttemmin on kuitenkin saatu hauskojakin muistoja.

– Muistan, miten iso asia oli, kun äiti ja isä pääsivät ensimmäistä kertaa käymään Tallinnassa ja koko Eestin suku oli heitä satamassa vastassa.

Koulu- ja opiskeluvuosina Maret oli kesätöissä Sörnäisten konttorilla.

– Tulimme isän kanssa yhdessä aamuisin Ojakkalasta ja palasimme työpäivän päätteeksi kesänviettopaikkaamme, kertaa Maret työuransa alkua.

Omassa nuoruudessaan Maret ei haaveillut työskentelystä perheyrityksessä. Olivathan isän lisäksi jo molemmat veljet töissä myllyllä.

– Minua kiinnosti juridiikka, ja lähdin opiskelemaan lakia tarkoituksenani myös työskennellä juristina.

Työ juristina tuli kuitenkin päätökseen, kun veljet olivat jääneet pois Myllyltä ja isä siirtynyt eläkkeelle.

– Olin aina ollut mukana perheyrityksemme hallitustyöskentelyssä. Sen kautta kiinnostus oli jo kasvanut. Äitiyslomien jälkeen tein valintani: lähdin kokeilemaan ja innostuin.

”Olemme kasvuhakuisia ja avoimia uudelle”

90-luvulla Helsingin Mylly investoi Järvenpään uuteen jauhomyllyyn, laajensi toimintaansa Viroon ja lähti yrityskaupoille kotimaassa.

– Merkittävä kasvun mahdollistaja oli se, että rakensimme Järvenpäähän Pohjoismaiden moderneimman myllyn. Sörnäisiin emme enää olisi mahtuneet. Vanha myllyrakennus on kuitenkin kunnostettu ja edelleen osa helsinkiläistä katukuvaa. Ehkä Taideyliopiston nykyiset opiskelijat ovat kiitollisia siitä, että voivat käydä koulua niin hienossa paikassa, pohtii Maret. 

Ensi töikseen, vuonna 1997 Maret suuntasi juristina Vaasaan.

– Kaurahiutaleita valmistavan Polar Millsin osto oli tärkeä ja iso investointi. Pääsimme ottamaan tuntumaa luomuun, vaikka haasteitakin oli, toteaa Maret kolme vuosikymmentä myöhemmin, kun Helsingin Mylly on Suomen suurin luomuviljan ja gluteenittoman kauran jalostaja.

– Tuo vaihe kuvaa hyvin meidän perheyrittäjyyttämme. Olemme kasvuhakuisia ja avoimia uudelle. Rohkeutta on pitänyt olla, jos on varovaisuuskin ollut paikallaan. Niin kuin vuonna 2014, kun investoimme närpiöläiseen Oy Topfood Ab:hen, jotta pääsimme valmistamaan kotimaisia myslejä ja muroja.

1900-luvun lopussa yrityksessä todettiin, että pienessä Suomessa on vähänlaisesti kuluttajia ja kova kilpailu. 

– Päätimme panostaa vientiin, vaikka se kalliiksi tulikin. Olimme perustamassa vientirengasta ja saimme asiakkaita, avaa Maret taustoja sille, että vuonna 2025 viennin osuus Myllyn liikevaihdosta oli jo noin 30 %.

Numerot, tuotteet ja tekijät tulivat Maretille nopeasti tutuiksi.

– Kun henkilöstö oli minuun paljon yhteydessä erilaisista asioista, oli luontevaa, että HR tuli omalle tontilleni. Niin kuin monenmoiset hallinnolliset asiatkin. Aina Järvenpään toimipisteen pihasta ja toimiston siivouksen järjestämisestä lähtien. 

– Kasvaakseen ja kehittyäkseen yrityksellä on oltava huippuosaajat ja -tekijät. Meillä on aina ollut loistava henkilökunta ja pitkäaikaisia työsuhteita. Olemme saaneet hyviä tekijöitä, kun on tarvittu. Ja henkilökunta on suositellut Myllyä työpaikkana omissa verkostoissaan, kiittelee Maret. 

Päivällispuheet jatkuivat omien poikien kanssa

Vastuullisuus. Yhdessä tekeminen. Jatkuvuus. Nämä arvot ohjaavat Helsingin Myllyn toimintaa kohti 100-vuotisjuhlia. Maretin isoisän ja isän aikana työskentelyn ja päätöksenteon taustalta olisi voinut tunnistaa samat arvot. 

– Mylly on aina ollut osa perheeni arkea. Niin kuin lapsuudenperheessä myös omien poikien ja puolison kanssa Myllylle on annettu aikaa ja sen eteen on tehty töitä. Yritys on kuin yksi perheenjäsenistämme, kiteyttää Maret. 

Maret kertoo, että päivällispuheet Myllystä jatkuivat omien poikien ollessa nuoria.

– Totesin moneen kertaan, että Mylly ei voi jatkaa ilman perheen osallistumista. Olen todella onnellinen, että puheet otettiin vakavasti ja meillä on jatkajia.

Järvenpään myllyyn villien pikkupoikien trio otti tuntumaa jo rakennusvaiheessa. Korkealta, aitaamattomalta katolta tavoitettu kolmikko säikäytti varmasti äidin, mutta Maret näkee tilanteessa myös symboliikkaa.

– Pienestä pitäen suunta on ollut ylöspäin.

Poikien urat ovat startanneet Myllyn kesätöistä. Jauhosäkkien ompelijana ja pakkaajana aloittanut esikoinen, Niklas Kumlin ei äitinsä tavoin suunnitellut uraa perheyrityksessä. Vuonna 2010 Mylly veti kuitenkin pisimmän korren. Laatu-, markkinointi- ja vientivuosien jälkeen Niklas otti toimitusjohtajan tehtävät vastaan vuonna 2017.

Keskimmäinen, Filip Kumlin on isoveljensä tavoin oppinut tuntemaan Myllyn eri työtehtävien kautta. Vienti on pitänyt kielitaitoisen Filipin kiireisenä viimeiset 10 vuotta. Nuorin poika, Kristian Kumlin on ollut tekemässä Myllyn ensimmäisiä vastuullisuusväittämiä. Tällä hetkellä hän työskentelee Ulkoministeriön palveluksessa.

– Kyllä Mylly on tuttu jo viidennelle sukupolvellekin. Vanhin viidestä lapsenlapsesta on tehnyt TET-harjoittelun Myllyllä. Seuraavaksi on kesätyöpestien aika. Sitähän tämä perheyrittäminen on: siirtämistä seuraaville sukupolville.

Makumuistoja Matin Näkkileivästä mummin sämpylöihin

Kun Maret oli lapsi, Sörnäisissä oli kauramyllyn lisäksi näkkileipätehdas.

– Näkkileipä oli meille lapsille paljon konkreettisempi asia kuin jauhot ja hiutaleet. Ensimmäisinä kouluvuosinani Matin Näkkileipää tarjottiin kouluruokailussakin, kertoo Maret.

2020-luvulla Maret leipoo makumuistoja kesämökillä Myllärin Luomu Hurjan Viljaisesta Sämpyläjauhosta, kun perhe on koolla.

– Niistä sämpylöistä kaikki perheenjäsenet tykkäävät. Myös kaurapuuro maistuu minulle. Nyt olen innostunut Myllärin-uutuudesta, Proteiinimuroista. Siinä on hyvä ja helppo aamiainen kiireisen päivän starttiin.

Proteiinin lisäksi Maret kiinnittää huomiota kuitu- ja sokeripitoisuuksiin. Sydänmerkki-tuotteet ja kasvipitoinen ruoka ovat Maretin ja puolison mieleen.

– Ruokaostoksilla kotimaisuus on minulle ehdoton kriteeri.

Hallituksen puheenjohtaja ja HR-vastaava jatkaa päivätöitään perheyrityksessä, vaikka pyrkiikin keventämään arkea ja varaamaan aikaa asioille, jotka ruokkivat onnellisuutta. 

– Rakastan mökkeilyä ja pihan hoitoa. Liikunta on minulle tärkeää. Eläimistä ja lapsista olen pitänyt pienestä asti. Olen lapsesta asti ratsastanut aktiivisesti, ja meillä on aina ollut koiria, kertoo Maret, jonka huolenpidosta tällä hetkellä nauttii 7-vuotias karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Ada.

Koiraihmisen uran alku vaati 9-vuotiaalta Maretilta valmiutta pistää itsensä likoon tärkeäksi kokemansa asian vuoksi. Asennetta, josta on varmasti ollut apua myös perheyrityksessä. 

– Kun aloin painostaa koiran hankintaa tosissani, vanhempani eivät pitkään aikaan suostuneet. Asian eteen piti paitsi marista myös tehdä töitä. Oli haettava mökkinaapurista sunnuntain Helsingin Sanomat, josta sitten pääsi tutkimaan, olisiko jossain pentuja tarjolla. Useamman kesän lehdenhakureissujen jälkeen työ palkittiin: meille tuli ensimmäinen koira. Mäyräkoira nimeltä Tiina, kertoo Maret.