Kari Alasaari:
”Vastaan viljelemästäni kaurasta kuluttajalle asti”

Härsilänkylässä, Lapualla Kari Alasaarella on runsaan 100 peltohehtaarin monipuolinen kasvinviljelytila, jonka peltoja suku on viljellyt aina 1600-luvun lopulta asti. 2020-luvulla viljavilla ja multavilla pelloilla kasvatetaan kevät- ja syysviljaa, öljy- ja palkokasveja sekä kuminaa. 

Karin polku täsmäviljelypioneeriksi, digiviljelijäksi, maatilaneuvojaksi, kouluttajaksi ja konsultiksi on intohimon, innostuksen ja uteliaisuuden muovaava.

– Mietin, että lähdenkö opiskelemaan maataloutta vai tekniikkaa, josta olen aina ollut kiinnostunut. Valitsin Hervannan teknillisen korkeakoulun Tampereella, valmistuin tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi ja päädyin TeliaSoneran innovaatiopuolelle kehittämään uusia ratkaisuja.

Vuodesta 2003 Kari hoiti sekä maatilaa että päivätyötään, kunnes 2010 kotitila sai lopullisen päähuomion. Murrosaikoihin tuli tarjolle mielenkiintoinen käyttäjälähtöisen tuotesuunnittelun kehitysprojekti Helsingin Yliopiston ja maatalouskonevalmistajan kanssa. Tämän jälkeen alkoi maanviljelyn rinnalla soljuva neuvontatyö, joka pitää miehen kiireisenä silloinkin, kun lumi peittää lakeuden. 

– Tekniikka ja maatalouskoneet ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tietoliikenne on alana tuttua ja yritysten kanssa yhteistyössä toimiminen rutiinia, samoin verkostoituminen mielekästä. Olen aina tykännyt tehdä töitä itsellisenä yrittäjänä, kuvailee Kari.

”En tyydy siihen, mitä saadaan. Haluan haastaa itseäni parempaan.”

Kari Alasaaressa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla kokeilija, kehittäjä, yrittäjä ja käytännön tekijä. Niin resurssitehokkaassa täsmäviljelyssä kuin maatalouden digitalisaatioissakin Kari on edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. 

– Omilla pelloilla tehty, seurantaan perustuva kehitystyö tuottaa selkeästi tulosta. Jo 12. kasvukausi on alkamassa. Dataa on ja sitä hyödynnän. Koe- ja testaustoimintaa olen tehnyt vuosia yksin ja useiden yritysten kanssa, kertoo Kari, joka on menestyksekkäästi haastanut itseään myös useissa kansainvälisissä satokisoissa.

– Briteissä analysoidaan alkuvuodesta 2025 kahden kauralohkon jyviä, jotta tiedetään tarkasti, mitä hivenaineita käytetään kesän 2025 täsmälannoituksissa, ottaa Kari ajankohtaisen esimerkin tilan kehitystyöstä.

Pelkällä tekniikalla ei kuitenkaan saada hyvää satoa. Pellon pitää olla hyvässä kasvukunnossa, painottaa Kari.

– Vaikka omat peltoni ovat pääosin kunnossa, mietin koko ajan miten vielä voisin parantaa. Mitä kasvi tarvitsee, jotta pelto tuottaa hyvää satoa resurssitehokkaasti ja ympäristöä arvostaen. Miten maaperä ja kasvustot kestävät sään ääriolosuhteet. Millaista kasvinjalostustyötä pitäisi tehdä, että meillä on parhaat mahdolliset lajikkeet 10 vuoden kuluttuakin.

– Maataloudessa on paljon muuttujia, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta kun pellot ovat hyvässä kasvukunnossa, esimerkiksi Kaura 2.0 kestää paremmin kuumaa, kuivaa ja paahdetta ilman että kasvu nuukahtaa. Ja pelto tuottaa mahdollisimman tasalaatuista satoa haasteellisinakin kasvukausina.

”Osa viljelee välkymmin. Tekee homman eri tavalla.”

2020-luvun Kari on tehnyt yhteistyötä Helsingin Myllyn kanssa. Kun viljan ostopäällikkö, maanviljelijä Pekka Kultti pyysi Karia konsultiksi vastuullisuusviljelyohjelmaan, Kari vastasi kyllä. Olihan ohjelman keskiössä viljelijä.

– Lähtökohtana oli, että kaikki se mitä ohjelmaan tuodaan, pitää olla järkevää tekemistä viljelijälle. Ei mitään viherpesua, vaan meitä viljelijöitä hyödyttävää. 

– Jo Kaura 2.0:n pilotointi osoitti, että toimenpiteet ovat oikeat, kun tavoitteena on viljelijää, maatilaa ja luontoa arvostaen tuottaa mahdollisimman tasalaatuista satoa. Helsingin Myllyn vastuullisuusviljelyohjelma käynnistyi 2022 todellakin ”kreivin aikaan”. Kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan muuttuvaan toimintaympäristöön ja markkinan aallokoihin.

Kari tykkää siitä, että kumppanilla, 90-vuotiaalla suomalaisella perheyrityksellä on kasvot.

– On hienoa, kun voi tehdä yhteistyötä kumppanin kanssa, jolla on samat arvot kuin itsellä. Meillä synkkaa, hän kiteyttää.

”Kaikki mikä on tehtävissä. Mutta vain se mikä on tarpeen.”

Vuonna 2024 Lapualla, Härsilänkylässä viljeltiin Kaura 2.0:aa 30 hehtaarin alalla. Keskimäärin tuotto oli 6 000 kg hehtaarilta.  

– Satokausi starttasi hienosti: päästiin ajoissa kylvämään, saatiin hyvät kasvustot, täsmälannoitukset onnistuivat eikä tarvinnut pörriäisiä häiritä kirvoja torjumalla. Kasvustot kasvoivat vihreinä koko kesän, pellot imivät suurimmat sateetkin ja lopputuloksena kaura oli laadukasta. Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että kaura ei kuumasta tykkää: hellesää korkkasi huippusadot, summaa Kari suhteellisen haasteellisen satokauden.

Kasvukaudella 2025 noin neljännes peltopinta-alasta on Kaura 2.0:lla. Ohran, rypsin ja kevätvehnän lisäksi viljelysuunnitelmassa on kuminan siemenviljelyä, syysvehnää ja ruisvehnää sekä maanparannus- ja muita välikasveja. Syksyn 2025 syyskylvöt on kaavailtu pelkästään vehnälle.

– Kaura 2.0 sopii hyvin toimivaan kokonaisuuteen. Meillä ei kylvetä peräkkäin edes kauraa kauran jälkeen, painottaa Kari, joka vannoo viljelykierron nimiin.

– Esimerkiksi rypsin jälkeen pelto jätetään talven yli muokkaamatta. Kevätmuokkaus tehdään lohkoilla juuri ennen kauran kylvöä, jotta ravinteet eivät huuhtoudu vesistöihin ja kevätkosteus säilyy pellossa.

Oikea-aikaiset muokkaukset, kukkiviin kasveihin perustuva viljelykierto ja täsmälannoitukset ovat isossa roolissa, kun vastuuviljelyohjelmassa tähdätään ympäristökuorman minimointiin. Kari toivookin, että ”välkymmin viljelty” aukeaisi suomalaisille kuluttajille. Samalla toivottavasti korjaantuu sekin mielikuva, että keväällä tulvivien sameavetisten jokien ravinnekuormat juontavat automaattisesti juurensa tehomaataloudesta. 

– Viljelytavoissa on eroja. Minä haluan erottua positiivisesti. Tämä kaura tulee minun tilaltani, se on minun kasvattamaani. Minulla on vastuu tekemisistäni: minun päätökseni ja toimenpiteeni ovat vaikuttaneet tähän kauraan, mutta myös tilan ympäristöön. Mielestäni Kaura 2.0 on yksi parhaita tapoja tuoda esille ja suomalaisille tunnetuksi välkympää, vastuullisempaa viljelyä. 

– Toki täällä Etelä-Pohjanmaalla tehtiin jo 1970-luvulla hieno ympäristöteko, kun pakon edessä rakennettiin tulvapenkereet, jotta saatiin hyvää peltomaata viljelykäyttöön. Silloin ei edes ymmärretty, millainen merkitys penkereillä on 50 vuotta myöhemmin. Edelleenkään kevättulvat eivät nouse meidän pelloille. Vesi kanavissa on kirkasta, ja valumia vesistöihin on vähemmän, toteaa Kari Alasaari tyytyväisenä.