Iman ja Leena ruokkivat onnellisuuttaan
Vaikuttajan työ on hektistä ja menevää. Pitää kuvata, esiintyä ja editoida. Mennä hulmuten paikasta toiseen, tavata ihmisiä ihmisten perään, vastailla viesteihin ja pitää brändistä kiinni. Väsyy sitä vähemmästäkin.
Niinpä me Myllärillä halusimme tarjota ruokavaikuttajapariskunta Imanille ja Leenalle päivän ihan elämän peruspalikoiden äärellä. Horisonttiin ulottuvan, peripohjalaisen peltomaiseman keskellä yövyttiin heinäladossa ja ajan liikkeistä muistuttivat vain kaurankorsilla leikkivä tuuli, yhteislaulua laulava kurkiaura, aamukaste ja iltaa säestävät sirkat.
Ympäröivä yksinkertaisuus tarjosi pariskunnalle paitsi tervetulleen hengähdystauon, myös inspiraation jälkiruokaan, jonka pohjaksi valikoitui luonnollisesti pellossa kasvava Kaura 2.0.
Tuumasta aamutoimeen
Päivä alkoi traktorikyydillä Lapuan Alasaaren tilusten pohjalaisittain sanottuna komialle kaurapellolle itsensä sopimusviljelijämme Kari Alasaaren kuljettamana. Samalla kuultiin muutama sana Viljelyohjelma 2.0:n sisällöstä, arvoista ja periaatteista.
Kenties erikoisin, tai erityisin, asia yöpymisjärjestelyissä oli itse yöpaikka. Heinälatoon pinottujen heinäpaalien päälle oli levitetty sänky, juokseva vesi oli korvattu vesivadilla ja kesäpäivä paistoi lautojen välistä. Paikalla oli oikeastaan vain simppelit ruoantekovälineet ja muutama maatilan työväline.
Tärkeimpien asioiden äärellä
Kun ylimääräiset häiriötekijät, hälyt ja melut, riisuttiin pois, jäi Imanille ja Leenalle kaistaa keskittyä niin toisiinsa kuin ympäröivään rauhaan. Aamupäivä kului miljöötä ihmetellen: Oltiin kosketuksissa viljeltyyn luontoon, välillä hengähdettiin ja pysähdyttiin sekä toisinaan haettiin vauhtia kottikärryistä.
Elämä alkoi liikkua omalla painollaan, ei kalenterin tai notifikaatioiden määräämänä.
”Meidän suomalaisten elämä on nykyään niin hektistä, että me unohdetaan se, että mikä oikeasti on tärkeää tai mikä oikeasti tuntuu hyvältä. Vaikka eläisi tai nauttisi kiireisestä elämästä, niin jokaiselle tekee oikeasti hyvää ihan vain pysähtyä välillä. Se on ainoa mahdollisuus antaa täysi huomio itselleen tai muille”, Leena kertoo.
Yksinkertaisuuden resepti
Pellolta haettiin inspiraatiota luonnollisesti myös ruoanlaittoon. Kaurameren keskellä aterian päätähdeksi valikoitui tietenkin kaura. Syntyi kaura-kasvissalaatti, joka sai kaverikseen rapean fetan. Jälkiruuaksi tehtiin kauracrumblea. Milteipä suoraan pellolta pöytään siis.
Ruoasta nautittiin pellon keskelle katetun pöydän ääressä, ohiliitävää kurkiauraa ihaillen.
Jos haluat kokeilla reseptejä, löydät ne tästä:
Heinä meitäkin olisi nukuttanut
Kun päivä kääntyi iltaan, seurasi kokemuksen ehkä jännittävin osuus: yö heinäladossa. Ennen yöpuuta pyöriteltiin ajatuksia esimerkiksi oven raosta sisään livahtavista eläimistä, mutta kun iltatoimien jälkeen käperryttiin täkkien alle, pelot väistyivät nopeasti.
”Aika harva voi kyllä nykyään sanoa nukkuneensa heinäladossa. Oli kyllä aluksi vähän jännittävä ajatus, mutta sitten oikeasti, kun vaan antoi mennä, niin kyllä se tuntui tosi hyvältä. Se, että saa herätä lintujen lauluun eikä herätyskellon pirinään tuntui ihan luksukselta”, Iman muistelee.
Tee siitä itsellesi yksinkertaista
Maailman monimutkaistuminen on väistämätöntä ja harva pystyy myöskään elämään niin, ettei joutuisi sen pyörteisiin. Vaikka arjesta ei voisikaan karsia kaikkea, kannattaa välillä ottaa hengähdystauko.
”Me emme, tai tuskinpa moni muukaan, voi irtautua arjesta ja paeta sitä heinälatoon”, Iman nauraa.
”Tämä kokemus osoitti ehkä enemmänkin sen, että pysähtyminen kannattaa. Silloin huomaa ne elämän pienet hyvät asiat, jotka muuten katoavat hälyyn. Riittää, kun vaikka istahtaa välillä terassin portaille ja seuraa pörriäisten touhuja kukkapenkissä. Ei se vaadi sen kummempaa”, Leena lopettaa.
