Ikimuistoinen jouluseikkailu, osa 1/5

Pakkanen oli piirrellyt yöllä ikkunalaseihin kauniita jääkukkia. Niiden lomasta ja läpi aamuauringon kultaiset säteet löysivät tiensä Vehnän huoneeseen. Valtavan peittomytyn alla makoisasti uneksiva Vehnä alkoi siristää silmiään ja oli jo aikeissa kääntää kylkeä, kunnes hoksasi äkisti: ”Oli joulukuun ensimmäinen päivä!”

Joulun tuloa oli toverusten kodissa odotettu jo hyvä tovi. Porukan kovin jouluintoilija, Kaura, oli kohissut Joulupukista, koristeista ja lahjoista jo kesän puolella. Vehnä, Ohra, Ruis ja Vilja puolestaan olivat ottaneet rauhakseen, vaikka pitivätkin joulunajasta kovasti.

Vehnä hypähti energisesti ylös sängystä ja kipitti keittiöön. Siellä Ohra, Ruis ja Vilja istuskelivat höyryävien glögikupposten ja aamupuuron parissa ihastelemassa ikkunasta talitiaisten iloista tanssia lumihangella. Jos tihrusti silmiä, saattoi nähdä kaukana metsänrajassa kruunupäisen hirven, jonka hengitys höyrystyi pakkasilmaan.

– On joulukuun ensimmäinen päivä. Pitäisikö vihdoin aloittaa jouluttaminen oikein urakalla! Missä muuten Kaura on? – hänhän on meistä eniten innostunut joulusta, Vehnä kysyi kaveruksilta.

– Kaura on tehnyt katoamistempun. Heräsin todella varhain tähän kertakaikkisen upeaan aamuun, mutta Kaura oli jo tuolloin poissa. Kai sillä on jotain omia kiireitä juuri nyt. Aloitetaan me muut joulun suunnittelu ja tehdään Kaura iloiseksi! Ohra innostui.

Vehnä asteli peremmälle keittiöön, nousi jakkaralle ja kurotti astiakaapista omaa nimikkokuppiaan. Heti kun hän sai otteen kupista, tipahti sen sisältä lattialle kimalteinen paperinpalanen.

– Mikä ihme tuo on?! huudahtivat kaikki yhteen ääneen ihmeissään.

Vehnä tarttui paperiin ja alkoi lukea:

Joulun henki ei ole pelkästään hyvää ruokaa, rapisevia lahjapapereita, ystävyyttä ja yhdessäoloa. Se voi olla myös jännittävä seikkailu – ja juuri sellaiseen teidät nyt kutsun. Ensimmäisen vihjeen löydätte paikasta, jossa kyyhky vierailee tiuhaan, mutta jonne se ei juuri koskaan pesi. Tämä paikka on myös etäistä sukua eräille jouluruoille! Terveisin: Joulupukki.

Toverukset olivat ihmeissään, mutta lähtivät yhteistuumin ratkaisemaan ensimmäistä mysteeriä. 

– Missä kyyhky voisi vierailla, mutta ei välttämättä pesiä? pohti Ruis. 

– Ja mitä jouluruokia tässä mahdetaan tarkoittaa. Riisipuuro, joulukinkku, joulukala, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, perunalaatikko… mietti Vilja.

– Laatikko! huudahti Vehnä. Oikea vastaus on postilaatikko. Joku muu kyyhky voisi sinne tehdä pesänkin, jos postilaatikon kannen unohtaa auki, mutta kirjekyyhkyllä on niin kova kiire, ettei se ehdi pesimään! Ja postilaatikkohan on etäistä sukua lanttu-, porkkana- ja perunalaatikolle – kaikkihan sen nyt tietävät, Vehnä selitti.

Toverukset pukivat lämpimästi ylleen ja lähtivät juoksujalkaa postilaatikolle. Jos Kaura ilmaantuisi paikalle, hänelle kerrottaisiin matkan varrella, mistä tässä kaikessa on kyse.