Marju on viihtynyt myllyn laboratoriossa kohta 34 vuotta
Mikä ruokkii myllyläisen onnellisuutta? – Työpaikka, joka tuntuu toiselta kodilta. Mukavat työkaverit ja esimies, joka on hyvä tyyppi. Perheyritys, joka arvostaa ja luottaa, antaa vastuuta ja joustaa, listaa pian 34 vuotta Helsingin Myllyn laboratoriossa työskennellyt Marju Aho.
– Tarkka päiväkin on muistissa: aloitin Helsingin Myllyllä, Sörnäisissä 27.8.1991. Olin jäänyt Paasivaaran tehtaalta vuorotöistä ensimmäiselle äitiyslomalle, kun otin puhelinluettelon esille ja lähdin soittelemaan laborantin töitä. Kun soitin Helsingin Myllyn laborantille Elvi Ikäheimoselle, hän kehotti ottamaan uudelleen yhteyttä syksyllä. Elvi sitten vinkkasi minusta esimiehelleen Risto Tukiaiselle, jonka haastattelun jälkeen homma oli selvä.
– Pienempi, yksityinen perheyritys ja kilpailukykyinen palkka painoi vaakakupissa, kun vaihtoehtona oli Eläinlääketieteellisen labra.
– Minulle perheyritys tarkoittaa nimenomaan jatkuvuutta. Iso merkitys on sillä, että me työntekijät tiedämme, että toiminta tulee jatkumaan, pohtii Marju.
Nuorelle laborantille Sörnäisten vanha mylly oli aluksi pelottava paikka.
– Kun 8.-kerroksessa sijaitsevaan laboratorioon astui sisään, tuntui kuin museoon olisi tullut, muistelee Marju.
Elvi-neidin opissa, Niklaksen työkaverina
Nuorelle laborantille ikivanha Sörnäisten mylly näyttäytyi aluksi pelottavana paikkana. Tummanpuhuvassa, vanhassa isossa rakennuksessa oli monta kerrosta ja paljon käytöstä poistettuja koneita. Verrattuna Käpylän laboratoriokoulun lahjoituksena saatuihin laitteisiin, myllyn valtavan laboratorion välineistö oli vielä vanhempaa mallia - uutta sakolukulaitetta lukuun ottamatta.
– Tuntui kuin museoon olisi tullut, muistelee Marju.
Sitäkin ystävällisempi oli Elvi-neidin vastaanotto ja perehdytys alaan.
– Viljapuoli oli minulle aivan uutta: en ollut nähnyt viljaa kuin pelloilla, ikinä en ollut pitänyt jyviä käsissäni.
Kiinnostus kuitenkin heräsi, ja herttaiselta Elviltä Marju sai myllyn laboratorion töihin tarvittavan perehdytyksen. Melko pian Elvi ja Risto kehottivatkin Marjua suorittamaan siihen aikaan pakollisen Leipä- ja rehuviljantutkijan tutkinnon. 3-sivuisessa tentissä piti hallita Viljakauppaopas vuodelta 1975.
– Näyttötyön kävin tekemässä valtion viljavarastolla.
Ennen eläköitymistään Elvi ehti Marjun kanssa muuttaa laboratorion Sörnäisistä Järvenpään uudelle myllylle, jossa viljan vastaanotto ja laboratorio ovat samassa tilassa. Mestari-kisälli-tyyppisesti Marju on perehdyttänyt myllyn laboratorion toiminnot ja uudistuvan tekniikan vuosien varrella eteenpäin uusille myllyläisille.
– Omistajaperheen pojatkin ovat olleet opissa TET- ja harjoittelujaksoillaan. Nykyisen toimitusjohtajan Niklas Kumlinin kanssa tein puoli vuotta päivittäin yhdessä töitä, kun hän perehtyi myllyn eri tehtäviin viljan vastaanotossa ja laboratoriossa.
Vaihtelevat viikot, samanhenkinen tiimi
2020-luvun myllylaboratorio on tyystin erilainen kuin reilut 30 vuotta sitten. Mekaaniset laitteet, kynät ja paperit ovat tehneet tilaa tietotekniikalle ja -koneille.
– Työn määrä on moninkertaistunut siitä, kun aloitin. Jossain asioissa ollaan nyt tarkempia. Toisaalta ennen otettiin aina jokaisesta erästä rinnakkaisnäytteet eli tutkittiin kahdesti. Nyt IFS-sertifikaatti määrittää toimintamallia: mitään ei ole tutkittu ennen kuin se on merkitty tutkituksi.
Sörnäisissä tutkittavat näytteet siirtyivät alakerran viljan vastaanotosta 8. kerroksen laboratorioon putkea pitkin. Saapuneesta erästä ilmoitti merkkivalo. Nyt viljan vastaanottaja Jukka Huurinainen on laborantti Elina Villinkin ja Marjun kanssa samaa kolmen hengen tiimiä.
– Elinan kanssa meillä on yhteinen pöytä, jonka eri puolilla työskentelemme. Viikoittain vaihdamme puolia. Viljaviikolla analysoin saapuvat vehnät ja rukiit, jauhoviikolla kädet ovat kirjaimellisesti taikinassa. Farinografi-laitteella analysoimme, paljonko jauho sitoo vettä, ja extensografi-laitteella mittaamme taikinan kestävyyttä. Omalle koeleipomollemme teemme analyysejä silloin, kun tuotekehittäjillämme on laatuleivontapäivä, kertoo Marju, joka pitää tärkeänä työn vaihtelevuutta ja sitä, että työkaverina on samanhenkinen tyyppi, jonka kanssa homma sujuu.
Viljapuolella työt etenevät saapuvien kuormien mukaan: noin puolen tunnin sisällä näytteet ovat jo työn alla, analyysit valmistuvat vartissa.
– Kun myllylle saapuu vehnää tai ruista 50.000 tonnia, noin kymmenisen kiloa tulee meidän analysoitavaksi. Noin 300 grammaa tarvitaan jauhettuna sakoluvun määrittämiseen, noin 100 grammaa sitkon tutkimiseen.
– Viljapuolella ei aamulla tiedä, miten paljon viljakuormia päivän mittaan on tulossa. Jauhopuolella voi aamulla itse päättää, missä järjestyksessä työt tekee. Jauhonäytteitä tulee lisää pitkin päivää, kertoo Marju.
Tiimi työn touhussa. Marju Aho tutkii taikinanmuodostumisaikaa farinografilla, taustalla laborantti Elina Villinki ja viljan vastaanottaja Jukka Huurinainen.
Luisteluhiihto, retkiluistelu, rullaluistelu, pyöräily ja kuntosali kuuluvat Marjun vapaa-aikaan.
– Liikkumaan on pakko päästä monta kertaa viikossa.
”Omani ja yrityksen arvot kohtaavat”
57-vuotias kolmen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mummi asuu Nurmijärvellä, Klaukkalan kylässä. Noin puolen tunnin työmatkansa aikana Marju juttelee lähes päivittäin puhelimessa äitinsä kanssa. Jälkikasvua hän tapaa viikoittain, runsasta ystäväjoukkoa säännöllisesti.
– Perhe ja ystävät tuovat iloa elämään ja vastapainoa työlle. Urheilu on intohimoni: liikkumaan on pakko päästä monta kertaa viikossa. Kuntosaliin hurahdin 2,5 vuotta sitten.
Marju on aina tykännyt vähän vauhdikkaammista lajeista. Tennistä hän on pelannut 40 vuotta, nyt polvi on pitänyt tauolla äidin ja tyttären yhteisen rakkaan harrastuksen. Viime talvena Marju hurahti retkiluisteluun. Pyöräily, rullaluistelu ja luisteluhiihto kuuluvat niin ikään suosikkilajeihin.
Lukemistakin harrastava, sosiaalinen ja energinen nainen ehtii piipahtaa myös kotikeittiössä.
– Kun lapset olivat kotona, leivoimme joka viikonloppu sämpylöitä tai pullaa. Edelleen omatekoisia sämpylöitä on aina tarjolla. Siitä miesystäväkin tykkää. Ihan ykköstuote sämpylöihin on Myllärin Luomu Hurjan Viljainen Sämpyläjauho, vinkkaa Marju.
Palataanpa vielä kotoa Nurmijärveltä myllylle Järvenpäähän. Mikä on saanut Marjun viihtymään vuosikymmenet Helsingin Myllyllä?
– Työpaikka tuntuu ihan toiselta kodilta. Henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Työnantaja välittää meistä. Meillä on huippuhyvät edut aina hammaslääkäristä hierojaan, ottaa Marju esimerkin.
– Omani ja yrityksen arvot kohtaavat. Otan vastuun omista tekemisistäni, ja yritän saada aina paljon tehtyä. Arvostan vapautta ja joustavuutta. Täällä luotetaan siihen, että olemme vastuullisia, tiedämme mitä tehdään ja miten tehdään. Kukaan ei käskytä, saa itse miettiä miten työtehtävänsä hoitaa. Esimies on hyvä tyyppi, joka ei sanele. Olemme samalla aaltopituudella: pystymme keskustelemaan ja asioista saa olla eri mieltä.
Marjun kotikylässä on paljon maanviljelijöitä, ja Nurmijärvellä viljellään välkysti myös Myllärin 2.0 -vehnää.
– Haluan luottaa siihen, että huoltovarmuus säilyy ja että viljelijät jaksavat jatkaa. Minulle perheyritys on nimenomaan jatkuvuutta. Ja iso merkitys on sillä, että meille myös kerrotaan, että toiminta tulee jatkumaan, toteaa Marju Aho tyytyväisenä.
Työpaikka tuntuu ihan toiselta kodilta. Henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Työnantaja välittää meistä.
– Kotona on aina tarjolla omatekoisia sämpylöitä. Ihan ykköstuote sämpylöihin on Myllärin Luomu Hurjan Viljainen Sämpyläjauho, joka on juuri saamassa uuden pakkausilmeen, vinkkaa Marju.
Marju ja Elina varmistavat tuotteiden laadun, turvallisuuden ja toimivuuden
Järvenpään myllyn laboratoriossa tutkitaan monenlaisia viljoihin ja jauhoihin liittyviä asioita, jotta asiakkaille voidaan taata Myllärin vehnä- ja ruistuotteiden laatu ja turvallisuus.
1. RAAKA-AINEIDEN LAADUNVALVONTA
- Proteiinipitoisuus vaikuttaa leivontaominaisuuksiin eli siihen, miten taikina sitoo vettä ja kestää vaivausta. Esimerkiksi leivontakarkean vehnäjauhon proteiinipitoisuus on 12,5–14,5 %.
- Kosteuspitoisuus vaikuttaa varastoinnin ja jauhatuksen onnistumiseen. Vastaanotetun viljan kosteus saa olla maksimissaan 14,0 %.
- Hehtolitrapaino kuvaa viljan täyteläisyyttä ja laatua.
- Sakoluku mittaa entsyymiaktiivisuutta. Matala sakoluku viittaa esikehittyneeseen itämiseen ja voi heikentää leipoutuvuutta: taikina ei kohoa ja leivän sisus jää taikinamaiseksi. Esimerkiksi leivontakarkean vehnäjauhon sakoluku 280–350, karkean ruisjauhon 110–150.
2. JAUHOJEN OMINAISUUDET
- Farinografilla ja extensografilla tehtävillä viskoosimittauksilla selvitetään taikinan käyttäytymistä vaivattaessa ja paistettaessa.
- Kostea sitko kertoo sen, paljonko vehnässä on sitkoa muodostavaa proteiinia eli gluteenia.
- Veden sidonta kertoo saavutettavissa olevan taikinatuloksen. Veden sidontaan vaikuttavat esimerkiksi tuhkapitoisuus, jauhon kosteus, proteiinipitoisuus ja se, kuinka paljon tärkkelystä on rikottu jauhettaessa.
- Taikinan sekoitus- ja venymisominaisuudet kertovat, kuinka hyvin jauho kestää vaivaamista ja millainen lopullisesta leivästä tulee – muoto, rakenne ja leivonnan helppous selviävät laboratoriossa mitatuista arvoista.
- Tuhkapitoisuus kertoo, kuinka lähellä jyvän ydintä jauho on. Mitä enemmän jauhossa on jyväkuorikerroksia, sitä suurempi sen tuhkapitoisuus on. Esimerkiksi erikoisvehnäjauhon tuhkapitoisuus on maksimissaan 0,58 %.
- Jauhon karkeusaste vaikuttaa taikinan rakenteeseen ja lopputuotteen suutuntumaan.
3. HYGIENIAN JA TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN
- Tuotteista ja tuotantoympäristöstä tehdään mikrobiologiset analyysit, joissa tarkistetaan esimerkiksi homeet, hiivat, patogeeniset bakteerit, torjunta-ainejäämät, raskasmetallit, toksiinit ja allergeenit
– En ollut pitänyt viljaa käsissäni ennen kuin aloitin Sörnäisten myllyllä elokuussa 1991, kertoo Marju. Neiti Elvi Ikäheimonen perehdytti Marjun kuitenkin niin hyvin, että ura Helsingin Myllyn laboratoriossa on jatkunut jo kohta 34 vuotta.
Järvenpäässä investoitiin sihtikaappeihin
–Enemmän sihtipinta-alaa tarkoittaa laadukkaampaa jauhoa tehokkaammin. Samalla kun saanto kasvaa myös tuotantotehot nousevat, kertoo Järvenpään tuotantolaitoksen tehdaspäällikkö Martti Loikkanen vajaan miljoonan euron investoinnista. Lue lisää
Mylläri-Villet hakivat oppia Sveitsistä
Vaikka myllyn perusperiaate pysyy ennallaan, myllytoiminta kehittyy uusien laitteiden myötä. Helsingin Myllyllä opitaan ja kehitytään työn ohessa, mutta ymmärrystä on hyvä syventää myös koulutuksella. Meillä on useita ammattilaisia ottamassa vastuuta jauhojen laadusta. Lue lisää
