Mylläri-Villet hakivat oppia Sveitsistä

– Opettajaa tämä meidän taustamme tuntui huvittavan. Toki muilla kurssilaisillakin oli kahdessa Villessä ihmettelemistä, nauraa Kurvinen.

Belgiasta, Turkista, Argentiinasta ja Intiasta Sveitsiin saapuneilla kurssikavereilla oli kullakin hyvin omanlainen lähtökohta koulutukselle.

–Turkkilainen oli paikalla isänsä pyynnöstä, perhemyllyn velvoittamana. Intialaiset tulivat eri puolilta maata: toinen oli perustamassa omaa myllyä, toinen välittämässä tietoa työnantajalleen, kertoo Kurvinen. 

Kurvisen mukaan silmiä avaavaa oli mm. viljan puhdistusprosessin erot eri maissa. Myös vehnämyllyjen myllyprosessit poikkeavat toisistaan.

– Belgialaisen myllyssä ei ole raekonetta, koska he ovat keskittyneet tärkkelyksen talteenottoon. Meille raekone on elinehto. Sillä saadaan talteen mannasuurimot, ottaa Loikkanen esimerkin.
 
– Ja me siis kaiman kanssa asumme kummatkin Kellokoskella, kilometrin päässä toisistamme ja teemme Helsingin Myllyn Järvenpään tehtaalla tiimissä vuoromyllärin hommia, kiteyttää Kurvinen.

”Työ opettaa ja koulutus syventää ymmärrystä”

Bühler on myllyammattilaisille maailmanlaajuisesti tuttu merkki ja Helsingin Myllyn pitkäaikainen kumppani.  

– Olemme valinneet Bühlerin kouluttajaksemme, sillä heillä on hyvät laitteet, pitkät perinteet, vahva asiantuntijuus sekä opettajat, joilla on ylivoimainen kokemus, kertoo Järvenpään tehdaspäällikkö ja ylimylläri Martti Loikkanen.

Martti on käynyt Bühlerillä vuoden mittaisen myllykoulun sekä useampia parin viikon kursseja. Martin nuorempi veli, Ville Loikkanen oli ennen syksyä 2024 ehtinyt käydä Milling-teknologia 2. kurssin – Ville Kurviselle tämä oli ensimmäinen opintomatka Sveitsiin.  

– Vaikka myllyn perusperiaate pysyy ennallaan, myllytoiminta kehittyy ja tulee uusia laitteita. Myös toiminnanohjausjärjestelmissä on entistä enemmän älyä. Tehokkaankin tehtaan toimintaa voi aina tehostaa. Meillä Helsingin Myllyllä opetetaan ja kehitytään työn ohessa, mutta ymmärrystä on hyvä syventää myös koulutuksella. Näin meillä on useita ammattilaisia ottamassa vastuuta jauhojen laadusta.

Myllärin tie on pitkä. Oppia kertyy, kun ongelmia tulee eteen ja niitä ratkaistaan. Tehdaspäällikkönä toimivan ylimyllärin lisäksi Järvenpään tiimiin kuuluu viisi vuoromylläriä.  

– On iso apu, kun on kokeneita, kaiken nähneitä ammattilaisia työkavereina. Mutta toimii se toisin päinkin: konkarit uskaltavat kysyä nuoremmilta, kiteyttää Ville Loikkanen (42), joka tietotekniikkaopinnot taustallaan aloitti työt Järvenpään pakkaamossa vuonna 2007 ja siirtyi myllyn puolelle vuonna 2011.

Ville Kurvinen (38) viimeisteli aikanaan liiketalouden amk-tutkinnon työn ohessa, kun kesätyöt vaihtuivat Järvenpäässä vakihommiksi. Vuonna 2010 Helsingin Myllyllä aloittanut Kurvinen siirtyi alkuvuodesta 2020 myllyn puolelle, ylimyllärin oppiin. Vajaa vuosi ja luottamus oli hankittu.

– Itsenäisyyspäivänä 2020 päivystin ensimmäistä kertaa yksin, muistelee Kurvinen.
 

Teoriaa ja käytäntöä: koko prosessi jyvästä itse leivottuun leipään

Sveitsissä kahden viikon koulutuksen painopiste oli vehnämyllyssä, ruis- ja kauramyllyä vain sivuttiin. 

– Jotain osasin odottaakin. Uutta asiaa tuli kuitenkin valtavat määrät, vaikka perusasiat ovat tuttuja. Minut yllätti etenkin se, miten erilaisia tuotantolaitoksia on ja miten erilaisia tuotteita valmistetaan, kuvailee Loikkanen koulutuksen antia. 

– Ajattelin, että tämähän hoituu helposti, kun saatiin materiaalit. Mutta kun vehnän jyvään oli perehdytty toista päivää, oli selvää, että opiskelu oli perusteellista ja opettajamme todellinen milling-expertti. 12-tuntiset päivät englanniksi ja ammattisanaston kera takasivat sen, että uni tuli helposti, kun pimeän tullen saavuimme lyhyen junamatkan jälkeen majapaikkaamme. Paikalliset leivät ja sveitsiläiset juustot tulikin testattua lähinnä hotellimme mainiolla aamiaisella, jatkaa Kurvinen.

Tehdaspäällikkö Martti Loikkanen oli pakannut Villejen matkaan myös kysymyspatteriston uusiin sihtikaappeihin liittyen. Tuliaisina olikin paitsi opettajan vastaukset myös uusia ideoita ja pieniä, heti käyttöön otettavia vinkkejä. 

– Keskustelevalla tyylillä edennyt opettajamme puhui selkeää ja hyvää englantia. Myös kurssilaisten kanssa oli helppo keskustella englanniksi. Kun kollega oli mukana, pääsi heti käymään opittua läpi Helsingin Myllyn ja Järvenpään tehtaan näkökulmasta, toteaa Kurvinen tyytyväisenä.
 

Kurvisen mielestä kurssin parasta antia oli koemyllyn käyttöpäivä.

– Juuri laitteisiin liittyvä syventävä tieto kiinnosti jo etukäteen. Mikä voi olla tukossa? Mikä säätö vaatii ehkä muutoksia? Miten ongelma ratkaistaisiin kotona Järvenpäässä? 

Myllytekniikan jatkoksi kurssilaiset saivat upottaa kätensä konkreettisesti myös taikinoihin samalla kun kartutettiin ymmärrystä siitä, millaisina leipurit jauhonsa haluavat. 

Loikkaselle leipominen onkin tuttua: kotona puoliso vastaa makeista leivonnaisista, Ville leivistä – bravuurina patongit.

Kurvinen myöntää, että hän ei ole mikään jauhopeukalo, joten koeleipomolla vietetyt kurssin pari viimeistä päivää toivat nekin uutta näkökulmaa.

– 20 erilaista taikinaa tehtiin torstaina, perjantaiaamusta sitten katsottiin miten mikäkin oli kohonnut. 

Entä ajatukset koulutuksen jälkeen?

– Mylly pyörii, homma jatkuu. Nyt jaetaan tietoa eteenpäin. Koulutetaan nuorempia mylläreitä ja pysytään jatkossakin kartalla. Esimerkiksi LinkedInistä eri myllyjä ja laitetoimittajia seuraamalla olen löytänyt vinkkejä myös omalle työpaikalle, kertoo Loikkanen.

– Parasta työssäni on sen itsenäisyys, mutta vuoronvaihdossa sparraillaan kyllä paljonkin.