Onnellisuuden ytimessä

Me Myllärillä olemme ylpeästi onnellisuuden puolestapuhujia. Onnellisuuden kun ei tarvitse olla lainkaan monimutkainen juttu, vaan sen juju piilee usein simppeleissä asioissa. Tuoreessa kampanjassamme halusimme nostaa esiin aitoja onnenhetkiä ja kysyimme suoraan ihmisiltä itseltään, mikä heidän elämässään ruokkii onnellisuutta. Kampanjamme kasvoiksi valikoituivat persoonalliset Ninni West, Jari Hankela, Saga Perttula ja Mikko Snellman, jotka jakoivat kanssamme oman onnensa eväät. Hyvin erilaisista arkielämistään huolimatta he ovat yksimielisiä onnellisuuden lähteestä: se syntyy pienistä arjen asioista ja rohkeudesta tehdä sitä, mistä nauttii.

OMAN NÄKÖINEN ELÄMÄ ONNEN YTIMESSÄ

Käsillä, keholla ja mielellä puuhasteleminen on tiedettävästi yksi elämää rikastuttavista asioista. Harrastuksia on maailmassa laidasta laitaan ja monilla meistä ne, aivan kuten muutkin mieltymykset, vaihtelevat iän myötä joskus useaankin otteeseen. Lapsuuden harrastuksen pariin palaaminen aikuisiällä voi riemastuttaa aivan uudella tavalla ja toisaalta täysin uuden harrastuksen saattaa löytää aivan yllättäen vasta vanhemmalla iällä – ja siinäpä viehätys osittain piileekin.

Kampanjamme nelikkoa yhdistävät omalaatuiset harrastukset, joiden kautta elämään on tullut mielekkään tekemisen ohella myös monia muita tärkeitä asioita – niin mielenrauhaa ja luovuutta kuin uusia ihmisiäkin. Sagalla ja Mikolla arjessa mukana olevat harrastukset löytyivät sattumalta jo lapsuudessa, eivätkä pitkätkään tauot ole haitanneet tutun puuhan parissa jatkamista.

– Olen jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut perinteisistä kädentaidoista, Mikko kertoo.

Nuoruudessa veneilyn kautta harrastukseksi tullut köydenpunonta jäi mieleen ja tempaisi mukaansa taas myöhemmällä iällä. Harrastuksesta kehkeytyi lopulta myös Mikon nykyinen ammatti. Erityisen tärkeänä hän kokee asemansa linkkinä menneisyyden ja nykyisyyden välillä.

– Saan jatkaa ikivanhaa perinnettä myös tuleville sukupolville, Mikko toteaa tyytyväisenä.

Myös Sagan kiinnostus Japani- ja iaidō-harrastuksiin heräsi hyvin nuorena, eikä innostus oppia ja kokea uutta niiden parissa ole lopahtanut – päinvastoin innostus on säilynyt vahvana aina ensikosketuksesta lähtien. Mieltä myös rauhoittaa tieto, että harrastusten pariin voi palata milloin vain ja jatkaa voi juuri siitä, mihin homma viimeksi jäi.

– Iaidō ja muutkin harrastukset jäivät sivuun pitkäksi aikaa masennuksen vuoksi, mutta siitä eteenpäin päästyäni ja saatuani töitä Helsingistä, näin erään työkohteeni aulassa mainosjulisteen Hikari- seuran toiminnasta. Liityinkin heti mukaan aloittamaan matkani iaidōn parissa uudelleen, Saga muistelee.

Japanin, sen historian ja kulttuurin harrastaminen ja osana oleminen ovat tärkeä osa Sagan elämää. Iaidō on tarjonnut helpotusta myös ADHD:n kanssa elämiseen.

– Iaidōn avulla voin rauhoittaa mieleni tuhansine harhailevine ajatuksineen. Saan laitettua arjen huolet ja murheet syrjään, ja voin ihan vaan keskittyä kulloiseenkin kataan. Se on välillä kuin paritanssia miekan kanssa ja toisinaan sitä saa toden teolla taistella oman mielensä ja kehonsa ohjaamisessa oikeille poluille.

Myös Ninnin lolita-harrastuksen juuret ovat hänen nuoruudessaan. Japanilainen katumuotityyli löysi tiensä Ninnin elämään animen ja mangan kautta 2000-luvun puolivälissä ja rakas harrastus on osa arkea vielä tänäkin päivänä, 20 vuotta myöhemmin. Erityisesti harrastuksen kautta löytyneet ystävät ovat lähellä sydäntä, mutta itseilmaisu ja normien haastaminen ovat myös osa vuosikymmeniä kestänyttä viehätystä.

– Lolita on tyylinä ultrafeminiininen, tyttömäinen ja söpö. Nämä eivät ole kauhean arvostettuja tai aikuisille sopivia asioita länsimaissa tai varsinkaan pohjoismaisessa minimalismissa, Ninni toteaa.

Ninni kertookin näkyvän ja tilaa ottavan harrastuksen myötä oppineensa olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja ottamaan myös itsellensä tilaa. Japanilainen söpöyskulttuuri ja estetiikka ovat muutoinkin jatkuvia inspiraation lähteitä hänen työssään valokuvaajana.

– Olen tosi onnellinen, että olen löytänyt tällaisen harrastuksen ja tyylin, missä saan toteuttaa itseäni. Outsides match the inside!

Jarin mehiläistarhausharrastus sai muista poiketen alkunsa vasta aikuisiällä ja täysin arkisesta tilanteesta. Oma uteliaisuus johdatti tutustumaan harrastukseen tarkemmin ja lopulta pysyvästi pörriäisten pariin.

– Join kerran teetä, johon laitoin hunajaa, ja aloin miettiä, että josko tätä voisi valmistaa itsekin, Jari muistelee. Ajatus konkretisoitui kesäreissuksi tutun luokse, jolla itsellään oli mehiläispesiä, ja lopulta paikallisen kansalaisopiston Mehiläishoidon peruskurssiksi. Jo seuraavana kesänä Jari sai kaksi ensimmäistä pesäänsä.

– Mehiläishoito on tuonut elämääni mielekästä tekemistä, omaa aikaa, uusia ystäviä, paremman luontosuhteen, maukasta hunajaa ja paljon mukavia ihmiskontakteja, Jari luettelee. Hän myös toteaa olevansa onnellisessa asemassa, kun on sekä sellaisessa paikassa että fyysisesti ja taloudellisesti sellaisessa asemassa, että tällaisen harrastuksen aloittaminen on ollut mahdollista.

– Maailmantilannetta kun miettii, niin sellaista mahdollisuutta ei monessa maassa tai monella ihmisellä edes ole.

HEITTÄYTYMISTÄ JA AITOJA HETKIÄ ARJESTA

Kaikille kampanjaan osallistuneille Myllärin oli jo entuudestaan keittiönkaapeista tuttu mysleistä muroihin ja jauhopusseihin. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin halu päästä kertomaan omasta erityisestä kiinnostuksen kohteesta ja näyttämään harrastusta muille.

– Haettiin intohimoisesti harrastukseensa suhtautuvia ihmisiä, ja sellainen minä todella olen. Olen opiskellut ja oppinut paljon mehiläisistä ja voisin puhua niistä tuntikausia, Jari kertoo.

Osallistumaan oli innostanut myös Myllärin persoonallisempi lähestymistapa teemaan. Ninnin mielestä onnellisuus esitetään mainoskuvissa usein geneerisesti ja hieman epärealistisesti.

– Ydinperhe aamiaisella raitapaidoissa, hän tarkentaa. – Koen, että tämä kampanja on paljon samaistuttavampi.

Markkinointijohtaja Mia Kettunen on tyytyväinen, että Myllärin kampanjan ytimessä ollut aitous on välittynyt vahvasti sekä tekijöille että lopputulokseen. Suomalainen perheyritys täytti vastikään 90 vuotta ja yrityksessä on pohdittu paljon menneitä vuosikymmeniä, tätä hetkeä ja sitä, millaisena yritys jatkaa kohti seuraavia pyöreitään.

– Mietimme, mikä on se asia, joka saa aikaan hyvän olon tunteen ja luo perustan, jolle jokainen meistä voi rakentaa hyvän tulevaisuuden, Mia kertoo. Onnellisuus-kampanja onkin Myllärin arvojen ja sanoman kulminoituma; se, mitä me suomalaiset olemme ja mistä saamme virtaa ja iloa elämäämme. Niin kampanjassa kuin Myllärilläkin kaikki juurtuu aitouteen.

– Se mitä olemme oikeasti ja millaisessa ympäristössä elämme. Onnellisuus ja aitous ovat suomalaisen sisun rakennusaineita.

Kuvauspäivät järjestettiin osittain kuvattavien kotona sekä heille tutuissa paikoissa, joissa pääsimme tutustumaan heihin ja heidän arkeensa lähietäisyydeltä. Nelikko heittäytyi kuvauksiin täydestä sydämestään ja päivien aikana käydyt keskustelut olivat puolin ja toisin antoisia, aiheiden pyöriessä läheisesti kuvausten onnellisuusteeman ympärillä.

– Minulla oli koko ajan kuvausryhmän kanssa turvallinen olo. Jäi todella hyvä ja kiitollinen fiilis koko päivästä, Saga toteaa tyytyväisenä. Hänelle päivän kohokohta oli päästä esittelemään kuvausryhmälle pieni pala Japania keskellä kaupunkia: Helsingin Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha, Noroshiyama.

Myös muut kiittelevät päivän olleen sujuva ja mieleenpainuva. Ninnille erilaiset kuvaustilanteet ovat tuttuja ammatin puolesta, mutta kameran edessä oleminen hieman vieraampaa.

– En kuitenkaan osannut jännittää yhtään, koska sain olla niin oma itseni ja tiimi oli niin rento. Tykkään esiintymisestä!

– Hauska päivä. Oli kiva saada puhua mehiläisistä ja sählätä mehiläispuvussa erityisesti mehiläistarhan lähimaastossa, Jari sanoo, savustimella tupruttelu ja heinikkoon kellahtaminen vilkkaiden kuvausten aikana edelleen tuoreena mielessä.

KELL’ ONNI ON, SE ONNEA RUOKKIKOON

Mitä onnellisuus sitten on? Me Myllärillä paitsi puhumme onnellisuudesta, myös työskentelemme päivittäin sen eteen. Onnellisuuden ruokkiminen suomalaisen luonnon antimista jauhamalla on meille arkipäivää. Kolmella tehtaallamme Vaasassa, Närpiössä ja Järvenpäässä ympäristö ja toimenkuvat ovat hyvinkin erilaisia. Koko työyhteisössämme korostuvat kuitenkin pienet onnen hetket arjessa aina taukoulkoilusta terassilounaisiin ja niiden merkitys – näitä pieniä, iloa tuovia asioita voimme kaikki tehdä ja mahdollistaa päivittäin. Yhtä kaiken kattavaa reseptiä onnellisuuteen ei kuitenkaan ole tarjota, syntyyhän onni jokaisella hieman erilaisista palasista.

– Onnellisuus on minulle usein arjen huolien unohtamista ja tunne siitä, että kaikki on kuitenkin hyvin, Mikko pohtii. Hän on oppinut nauttimaan arjen pienistä hetkistä ja tietää, että negatiivisella elämän asenteella on vaikea saavuttaa onnellisuutta.

– Siksi pyrin suhtautumaan asioihin positiivisesti.

Myös Saga kokee väistämättä eteen tulevien vastoin käymisten olevan helpommin otettavissa vastaan, kun ymmärtää, ettei kukaan ole koskaan valmis. Luonto, kiitollisuus ja uuden oppiminen ovat myös iso osa hänen onnellisuuttaan.

– Onnellisuus on minulle keskeneräisyyden hyväksymistä itsessäni ja muissa, Saga sanoo.

– Pyrin näkemään ja edistämään kasvua minussa ja ympärilläni. Yhtenä tärkeänä aineksena minulla on ollut myös kaiken tämän [elämän] jakaminen ystävien ja rakkaiden kanssa.

Myös Jarille perhe ja läheiset ovat onnellisuuden ytimessä, omalta näyttävän ja tuntuvan elämän lisäksi.

– Se on minulle vapautta elää sellaista elämää kuin haluan ja olla niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan olla, Jari tiivistää.

Ninni on samaa mieltä Jarin kanssa.

– Onnellisuus on vapautta valita ja vapautta elää oman näköistään elämää, Ninni sanoo. Hän katsoo onnellisuutta pieninä hyvinä hetkinä ja häivähdyksinä arjessa.

– En pyri sellaiseen jatkuvaan onnellisuuden tilaan, kun se ei ole mahdollista.

Entä voiko onnellisuutta etsiä ja löytää? Ninnin mielestä onnellisuus on yleensä lähempänä kuin uskoisikaan, eikä sitä kannata väkisin etsiä. Hänelle onnea on löytynyt esimerkiksi kiireettömyydestä.

– Kun tekee itselleen mieluisia asioita rajoittamatta muita, niin sieltä se yleensä löytyy.

– Pitää vaan löytää se oma juttu, oma innostuksen ja kiinnostuksen kohde, myös Jari tuumii. Mikkokin neuvoo pitämään mielen avoimena ja onnellisuuden seuraavan.

– Ole utelias, ylpeä itsestäsi ja nauti onnistumisista, hän sanoo.

Saga pohtii kysymystä ja lopulta tiivistää onnellisuuden juuret kolmeen sanaan, jotka me Myllärilläkin voimme allekirjoittaa:

– Keskeneräisyys, Kasvu, Kiitollisuus. Niiden äärellä, yhdessä hyvien ystävien kanssa, voi löytää jotain upeaa.